Varsinais-Suomen nousu valtakunnan kärkikasvun maakunnaksi on ollut poikkeuksellisen vauhdikas muutos. Aiemmin auringonlaskun aloina pidetyt toimialat ovat osoittautuneet tulevaisuuden menestyksen synnyttäjiksi. Uudet innovaatiot, kuten autonomiset laivat ja digitaaliset tehtaat, pidentävät alueen tuotannollista elinkaarta uusille vuosikymmenille.
Uudet liiketoiminnat ovat aiempaakin enemmän osaamisperusteisia. Esimerkiksi kauko-ohjausjärjestelmät vaativat hyvää käsitystä konenäöstä, tietoliikenteestä ja päätöksentekoalgoritmeista, joiden kehittämisen hallitseminen vaatii vuosien tiivistä opiskelua.
Sote-ratkaisun onnistuminen tulee perustumaan pätevän henkilöstön lisäksi aiempaa tehokkaampiin asiantuntija- ja palvelujärjestelmiin. Digitaaliset tehtaat tulevat tuottamaan hyödykkeitä vuorokauden ympäri tasaisella laadulla.
Nopea muutos on tuonut näkyvämmäksi jo pitkään maakunnassamme näkyneen ongelman, tekniikan alan osaajapulan. Työelämä kaipaa jatkuvasti aiempaakin osaavampia rakennusmestareita, insinöörejä, ylempiä AMK- ja diplomi-insinöörejä sekä työnjohtajia, mutta näiden saatavuudessa on useita pullonkauloja. Koulutusmäärät ovat riittämättömiä, opiskelijoita vedetään jo kesken tutkinnon töihin ja kokeneiden konkareiden osaaminen kohdistuu osittain väärille aloille.
Suomessa on edelleen turhankin paljon työttömiä tekniikan osaajia. Monet heistä ovat kuitenkin rakentaneet elämänsä muualle ja käytännössä kynnys lähteä kauas kotipaikkakunnalta on osoittautunut ylitsepääsemättömäksi.
Töissä käyvä puoliso, lasten koulut ja harrastukset sekä pankin omistama asunto muuttotappiopaikkakunnalla toimivat tehokkaina sidoksina. Näin ollen tehokkaimmaksi työkaluksi paikallisen osaajapulan korjaamiseen ovat osoittautuneet laadultaan ja määrältään riittävät alueelliset kouluttautumismahdollisuudet.
Yliopistot Turussa ja muualla maassa etsivät ratkaisuja alueen diplomi-insinööripulaan, mutta muiden teknisen alan korkeakoulutettujen taitajien osalta Turun ammattikorkeakoulu on keskeinen ratkaisija.
Turun AMK valitsi jo kaksi vuotta sitten keskeiseksi strategiseksi tavoitteekseen tulevaisuuden teknillisen innovaatiokorkeakoulun rakentamisen maakuntaamme.
Asiaa on viety määrätietoisesti eteenpäin neljällä osaamiskärjellä: moniteknologisella meriklusterilla, kiertotaloudella, myynnillä ja digitalisaatiolla. Lähtökohtana on tuottaa näille aloille tulevaisuuden tekijöitä, jotka pystyvät vastaamaan globaalin kilpailun synnyttämään osaamishaasteeseen.
Kenellekään ei ole hyötyä osaamattomista työntekijöistä. Tästä johtuen Turun ammattikorkeakoulussa on päätetty pitää tiukasti kiinni laatuvaatimuksista, vaikka se välillä aiheuttaakin hankausta määrällisistä tuloksista palkitsevan korkeakoulujen rahoitusmallin kanssa. Se myös tarkoittaa, että toiminnan nopea laajentaminen vastaamaan valmistuvien nykyistä kysyntää on mahdotonta ilman lisärahoitusta.
Ammattikorkeakoulu hakee parhaillaan lisärahoituksia kolmeen kohteeseen: muiden alojen insinöörien muuntokoulutukseen alueen tarvitsemille toimialoille, tutkinto-opiskelijoidensa määrän kasvattamiseen sekä yritysten kanssa yhteisten oppimisinfrastruktuurien rakentamiseen.
Lähtökohtana on pystyä tuottamaan nykyisten noin 450 vuosittaisen valmistujan lisäksi 100 lisätaitajaa parin vuoden kuluttua, ja kasvattaa siitä määrää noin 900:ään vuoteen 2023 mennessä. Uusi ja entistä tiiviimpi Kupittaan kampusalue luo erinomaisen kasvupohjan sekä korkeakoulujen että toisen asteen huipputeknologiaa käyttävälle yhteistyölle.
Suomi on ollut monta vuotta jatkuneella matokuurilla, mutta nyt ensimmäiset positiiviset muutokset ovat näköpiirissä. On syytä keskittää resurssit sinne, missä niillä saadaan aikaan nopeasti suurimmat tulokset ja sitä kautta heijastevaikutukset koko valtakuntaan.
Suomi nousee vain huippuosaamisella, ja Turun ammattikorkeakoulu tekee kaikkensa sen synnyttämiseksi.
Niko Aaltonen
Turun ammattikorkeakoulun hallituksen puheenjohtaja
Vesa Taatila
Turun ammattikorkeakoulun rehtori-toimitusjohtaja
Vastaa