Tätä päivää ei saa unohtaa. Tasan 83 vuotta sitten, aamulla klo 6.50 neuvostojoukot hyökkäsivät Suomeen raukkamaisesti ilman sodanjulistusta, koko rajamme pituudelta!
Kuulostaako tutulta, toistaako historia itseään.
Kovin tunteelliset ajatukseni ovat tänään Ukrainassa. Ukraina tarvitsee meiltä läntisiltä demokratioilta kaiken tuen niin kauan kuin tarpeen on. Venäjä ei saa raakalaismaisella hyökkäyksellä saada enää koskaan pysyvästi hallintaansa neliötäkään naapurimaidensa maaperää.
Me emme saaneet Talvisodassa riittävästi apua. Siksi meidän pitää tehdä työtä sen eteen, että Ukraina saa riittävän tuen. Yksikään maa ei enää koskaan saa jäädä raakalaismaisen hyökkäyksen seurauksena yksin ilman riittävää apua oman maan puolustamiseen.
Oma äidinpuolen sukuni joutui aikanaan jättämään kotinsa Kuolemajärven Seivästöllä. Toivon, että jokainen Ukrainan sodan pakolainen voi palata jälleenrakennukseen omalle kotipaikkakunnalleen, sen jälkeen kun Venäjän joukot on lopullisesti ja pysyvästi ajettu takaisin omalle maalleen.
Kiitoksia ja arvostus sotiemme veteraaneille, uhrin ansiosta lippu liehuu!
Niko
Vastaa